Geologian päivän retki

Myös sunnuntaina 26.9.2010 Klo 11-16 oli Geologian päivään kuuluva retki. Retken järjesti Joensuun Seudun luonnonystävät ry: Retken yleisopas oli dosentti Heikki Simola ja geologiopas dosentti Heikki Vesajoki. Paluu- ja lähtöpaikka oli Joensuussa Koskikatu 1. Lähdimme Joensuusta Pärnävaaralle klo 11.
Pärnävaaralla katselimme aluksi karttaa. Jaamankangas, joka sijaitsee Pärnävaaran pohjoispuolella syntyi jäänreunan eteen jään sulamisvaiheessa Itämeren Yoldia vaiheessa noin 11 000 vuotta sitten. Jaamankangas on deltamuodostuma ja reunamuodostuma. Pärnävaaran eteläpuolella oli myös jääkieleke, joka muodosti pieniä harjumuodostumia ja jätti jälkeensä suuria jäälohkareita, jotka sulaessaan muodostivat suuria kuolleen jään kuoppia, joihin muodostui pohjavesilampia, kuten esim. Matkalampi.
Sitten katselimme paikallisia kiviä. Kivet oli jaettu kolmeen ryhmään. Toisessa reunassa oli graniittikivi ja kvartsikivi, todennäköisesti massamaisia kivilajeja. Graniitin päämineraalit ovat kvartsi, maasälpä ja kiille esim. biotiitti. Keskellä oli metamorfisia kivilajeja, kiilleliusketta, kvartsiittia ja gneissiä. Gneissiä on syntynyt kallioperän poimuttuessa. Kolmannessa ryhmässä oli vielä erikoisuuksia. Tämän jälkeen lähdimme kävelykierrokselle Pärnävaaran urheilukeskuksen alueella.
Alueella oli myös jyrkkä kalkkikivikallio, jonka alueella kasvaa monenlaisia kasveja esim. erikoista jäkälää.
Jäkälää kalkkikivikalliossa

Korkealla jyrkällä etelärinteellä, korkein kohta noin 165 m merenpinnan yläpuolella, kasvaa myös erikoisia kasveja, esim. Vuorimunkki, joka kukkii kesällä. Kasvilla on sininen kukinto. Etelärinteeltä oli huikaisevat maisemat. Alempana näkyi myös yksi pohjavesilammista. Jossain etelässä päin oli myös Polvijärvi.
Etelärinne, alhaalla pohjavesilampi

Kalliolta, joka oli granodioriittista gneissiä, joka on jäänyt ympäristöään korkeammalle jääkauden kulutuksessa, näkyi laaja Jaamankangas. Kaukana näkyi korkeampana kohtana Jaamankankaan jäänreunan tulosuunnan puoleinen proksimaaliosa.
Jaamankangas

Pärnävaaran montun lähellä, jossa on mm. ampumarata, oli ampumaradan toisella puolella kivivalleja, jotka eivät ole luonnonsoraa, vaan alueelta kerättyä kiviainesta. Kivivalleista voi löytää monenlaisia kiviä, kuten kvarsia, maasälpää, gneissiä ja kiilleliusketta, jossa on rautaa ja mangaania. Eräässä kivessä oli rakotäytteenä ollutta epidootti- kiveä. Kiviä sai tutkia tai vaihtoehtoisesti mennä syömään eväitä.
Lyhyen evästauon jälkeen menimme Leinonen nimisen pohjavesijärven rannalle, jossa oli kirkas vesi. Puiden lehdet olivat enimmäkseen keltaisia, koska ne eivät enää absorboineet sinistä ja punaista ja heijasta vihreää, niin kuin kesällä. Vain Lepän lehdet pysyivät vihreinä.
Lopuksi kävimme vielä montun reunalla ihmettelemässä ihmisen käden jälkiä, esim. vanhoja laskettelurinteitä. Linja-autoa odottaessamme maksoimme edullisen retkimaksun, 5 €.